Ajautumiseni hammashoitoalalle on kirjavan kiemurainen ja hyvinkin henkilökohtainen tarina. Haluan kuitenkin jakaa sen kanssasi, jotta olisin sinulle ensisijaisesti hyvää haluava ihminen ja toissijaisesti ennaltaehkäisevän suunhoidon ammattilainen eli suuhygienisti.
Olen syntynyt Suomen Mikkelissä ja saanut elää kansainvälistä elämää. Minulla on kaksoiskansalaisuus ja toinen kotimaani on Tunisia. Näiden kahden lisäksi sain asua ah, niin ihanassa, Italiassa. Reissasimme kolmen maan välillä ja jokaista niistä kutsuin pikkutyttönä kodikseni.
Viimeisen pidemmän, noin vuoden mittaisen, pätkän vietin Tunisiassa ikään kuin olosuhteiden pakosta. Isäni oli vienyt minut sinne ilman äitini lupaa. Nykyisinhän tätä kutsuttaisiin kidnappaamiseksi. Kuulostanee sinusta hieman hurjalle, mutta minulle se oli seikkailu, joka lopulta päättyi äitinikin kannalta ihan hyvin.
Toisin oli hampaideni laita! Vietin suurimman osan ajasta serkkujeni perheessä eikä kukaan todellakaan huolehtinut hampaistani. En muista edes omistaneeni hammasharjaa tai käyneeni yhtään keskustelua hampaiden hoitamisesta. Muistoja hammaskivuista kuusivuotiaalla minulla ei onneksi ole.
Paluu Suomeen ja hammashoitopelon syntyminen
Saavuttuani takaisin Suomeen oli ensimmäinen luokka jo hyvää vauhtia käynnissä ja koulun aloituksen yhteydessä pääsin hammastarkastukseen. Kahden vuoden tauko tarkastuksista ja seikkailu Tunisiassa olivat aiheuttaneet tilanteen, jossa ei-niin-herttainen hammaslääkäri kertoi minulla olevan kahdeksan paikattavaa reikää ja monen monta reiän alkua.
Minulla ei siihen astisessa elämässäni ollut ollut yhtään kokemusta paikkaushoidosta. En osannut suhtautua saamaani tuomioon saatikka kuulemaani ryöpytykseen koskien olemattomia harjaustottumuksiani. Syytön kai minä tuon ikäisenä ja tuolla taustalla tilanteeseeni olin. Surullisena poistuin paikalta eikä saamani harjausopetus varmasti jäänyt päällimmäisenä mieleeni.
Ensimmäiset paikkauskerrat olivat niin kipeitä ja karmeita, etten enää halunnut mennä hammashoitolaan uudelleen. Lopulta paras ystäväni kirjaimellisesti raahasi minua sinne sanoen: “Sara, tänään me oikeasti mennään sinne hammashoitolaan!” Hän oli minua henkisesti ja fyysisesti vahvempi, joten lopulta hän onnistui tehtävässään vastustelustani ja karkailuyrityksistäni huolimatta. Hyvä niin. Hampaani saatiin paikattua, mutta kaikki hampaisiin liittyvä muuttui minulle ikuisesti. Minusta oli tullut hammashoitopelkoinen, kuten niin monesta muustakin.
Ei niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin
Lapsuuteni ennaltaehkäisevä hammashoito oli onnistunutta ja se päätettiin lopettaa huipulla. Virhe virhe virhe! Tuo nousukausi, koulussa vieraileva hammashoitaja ja ikävät kokemukset korjaavasta hoidosta saivat minut innostumaan hampaiden hoitamisesta ihan itse. Plakkiväri, fluoripurskuttelut, Saku Koivun ksylitolivideo, hurjan suuret harjausopetusleuat ja jättikokoinen hammasharja ovat mukavia muistoja, joita soisin myös nykylapsien ja -nuorien saavan.
Koska suustani puuttuu kaksi yläetuhammasta ja kaikki viisaudenhampaat, pääsin kokemaan myös iki-ihanan nelivuotisen oikomishoidon. Tiedän siis senkin, miltä kojeisiin tarttuvat vadelmansiemenet tuntuvat ja miten hampaiden särky tekee syömisestä mahdotonta. Tästä tuskasta syntyi lopulta ihan kivannäköinen hammasrivi. Ilmeisesti suuhygienistinäkin pärjään vajavaisella hammaskaarella, vaikka joskus ajattelin sen olevan jopa este alalle.
Kohtalon johdatuksesta hampaiden pariin
Harppaus vuoteen 1998 ja penkin alle menneen lukion jälkeiseen aikaan. En oikein tiennyt, mitä haluaisin. Niinpä etsin lisäaikaa ja hain lähihoitajakouluun korottelemaan numeroita. Saadessani eteeni erikoistumislinjojen vaihtoehtolistan päätin laittaa silmät kiinni ja antaa kohtalon hoitaa asian puolestani. Lopulta sormeni alla luki “suunhoidon linja” eli hammashoitaja. Eipä siinä sitten kuin sitä kohti, vaikka minua hammashoitolaan raahannut ystäväni ei ollut uskoa korviaan.
Valmistuttuani sain vakituisen työpaikan erään yksityisen hammaslääkärin vastaanotolta. Jouduin jo kahden päivän työskentelyn jälkeen ilmoittamaan kyseiselle hammaslääkärille, ettei tästä tulisi mitään. Sydämeni ilmoittaa minulle aina, jos jokin asia ei ole hyvin, ja nyt se suorastaan kirkui.
Kaikki minussa kapinoi sitä vastaan, etten pääsisi tekemään itselleni tärkeää itsenäistä työtä asiakkaan parhaaksi. Seuraavassa haussa hainkin jo suuhygienistin opiskelupaikkaa. Sain paikan Kuopiosta ja valmistuin Helsingistä 2005. Älä kysy mitä välissä tapahtui, mutta vaihto oli hyvästä. Valmistuin intoa puhkuen alalle, jossa saisin tehdä merkityksellistä työtä – tai näin ainakin luulin.
Halu tehdä suurempaa – Suusi supervoima
Työpolkuni on kulkenut kunnallisen hammashoidon, yrittäjyyden, verkkokauppiaana olemisen, hammashoidon laiteasiantuntijauran ja oman alan henkilökunnan kouluttamisen kautta lievähköön turhautumiseen. Olen koko työurani ihmetellyt, miksi tässä maassa ihmiset eivät ole innostuneet ja kiinnostuneet hampaistaan. Miksi he eivät ymmärrä suunsa merkitystä koko elämäänsä ja miten ihmeessä tätä voisi muuttaa?
Nyt olen päättänyt lopettaa ihmettelyn, kääriä hihat ja iskeä hampaani ongelmaan ihan itse. Olen oman lapsuuteni ja työurani koettelemana tullut pisteeseen, jossa haluan auttaa useampaa ihmistä kerralla. Olen yrittäjänä saavuttanut tilan, jossa voisin jäädä lillumaan tyytyväisyyden tunteeseen, mutta ei. Haluan koko sydämestäni ottaa suuremman haasteen vastaan ja lähteä toteuttamaan mahdottomalta – ja pelottavaltakin – tuntuvaa unelmaa. Mikä sinänsä on ihan hassua, sillä haluan vain auttaa sinua saavuttamaan suusi supervoiman.
Olen suuhygienisti Sara Niilivuo ja kirjoitan Sinulle suusisupervoima.fi-blogia saadakseni sinut ymmärtämään, miten SUUrenmoinen merkitys suullasi on koko elämääsi.
Halutessasi voit lukea tarkemmin, miksi aloin kirjoittaa Suusi Supervoima -blogia ja kuinka hammaskauneushoitolani SmileSpa ja verkkokauppa Hampaille.fi saivat alkunsa. Jos haluat saada oman suusi supervoiman käyttöösi, voit selata hieman alaspäin ja liittyä uutiskirjelistalleni.